Saavutettavuus-avustimet

Skip to main content

Minkälaisella kalataloudella on tulevaisuutta Suomenlahdella? | Kalastaja- ja merialuesuunnittelupäivä Porvoossa 6.3.2024, Tapahtumaraportti

 

Suomenlahden rannikko on kalatalouden toimintaympäristönä jatkuvassa muutoksessa. Kalastajan ammatin tulee kehittyä mukana ja ottaa uusia muotoja. Etelärannikon Kalaleader, Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaatio sekä Uudenmaan ja Kymenlaakson liitot kokosivat aurinkoisena maaliskuun päivänä yhteen noin kolmekymmenhenkisen joukon kalastajia, kuntatoimijoita, viranomaisia ja muita kalatalouden parissa työskentelevien tahojen edustajia Porvoon keskustasta varattuun työtilaan.

Aamupäivän tavoitteeksi oli asetettu kalastajien tiedottaminen uusista kalastuksen valvontaan liittyvistä kuvioista sekä saatavilla olevista kehittämistuista. Iltapäivän ohjelmanumeroiden oli määrä keskittyä merialuesuunnitteluun ja antaa kalastajille mahdollisuus ottaa kantaa nykyiseen merialuesuunnitelmaan.

Päivä tuskin oli ehtinyt vielä alkaa, kun ensimmäisten tapahtuman alkua odottavien keskustelijoiden puheensorinasta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Niklas Ulenius kuuli silakan kalastusta koskevaa keskustelua ja liittyi sivusta seuraajana keskusteluun. Niklas korjasi, että toisin kuin keskustelijat olettivat, silakoita ei saa enää kalastaa 20 000 kg per kalastaja. Uusi erityiskiintiö on 5000 kg / kalastaja, sillä erityiskiintiötä on käytetty aikaisemmin väärin ja kiintiömääriä on yleisestikin laskettu. Ohjelma oli vasta alkamassa ja uusi ajankohtainen tieto oli tavoittanut jo kohdehenkilönsä! Voimme siis todeta, että päivä lähti käyntiin nousujohteisesti.

Varsinainen ohjelma pääsi alkusanojen jälkeen vihdoin käyntiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen yritysasiantuntijan, Ursula Vienon EMKVR-tukia käsittelevällä esityksellä. Sujuvasti molemmilla kotimaisilla kielillä kulkenut esitys antoi pintaraapaisun EMKVR-asetuksen toimintalinjoista, niitä koskevista erityistavoitteista, ja toimenpiteistä, joille kalastaja voi tukea hakea. Oli hyvä, että osallistujat pääsivät näkemään myös Hyrrän hankesuunnitelmaikkunan ja saivat pääpiirteet tukia koskevista ehdoista. Viimeiseksi esityksessä käytiin läpi asiasta kysytyin, eli ”mitä mihinkin voi saada?”.

Tukiin liittyvä säädösviidakko ei ole mikään kovin yksioikoinen. Se tuli esille myös yleisön kysymyksissä. Kalastuksen monimuotoisuuden takia EMKVR-tukien soveltuvuudessa pitää harrastaa usein tapauskohtaista pohdintaa. Tässä kalastajan apuna on onneksi alueen Kalaleader-ryhmän aktivaattori ja ELY-keskuksen asiantuntijat. Hakuprosessit ja neuvonta ovat jatkuvassa kehityksessä. On kaikkien etu, että hakuprosessi olisi mahdollisimman vaivaton niin kalastajalle, neuvojille kuin hakemuksen käsittelijöille.

Tukiasioiden jälkeen oli aika siirtyä kalastuksen valvontaa koskeviin uudistuksiin ELY-keskuksen EU-kalastuksenvalvontatiimin kalastusmestari Niklas Uleniuksen tietopaketin siivittämänä. Ajankohtaisten asioiden joukossa ensimmäisinä olivat silakan ja lohen kalastusta koskevat kiintiöt vuodelle 2024. Suomenlahden osalta mainittavaa on silakkakiintiön pieneneminen 43%:lla ja kilohailikiintiön 10%:lla. Kiintiöitä lasketaan myös muilla merialueilla. Lisäksi voimaan astuu silakan kutuvaelluksia turvaavia troolikalastussulkuja. Suluista ja kiintiöiden pienenemistä seuraa entistä lyhyempi kalastuskausi osalle kalastajista.

Lohenkalastuksen osalta komissio ei ole vielä antanut ICES:n tieteelliseen neuvoon perustuvaa ehdotusta lisäsäätelytoimenpiteistä. Suomenlahden osalta kiintiö kasvoi (+7%), toisin kuin Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella (-22%). Yleisössä tämä epävarmuus tulevan kauden tai vuosien säätelytoimenpiteistä herättää huolta. Investoinnit aluksiin ja varusteihin ovat suuria. Ammatin aloittaminen on väistämättä riskialtista, jos mahdollisuus kalastuksen kieltävistä rajoituksista on jatkuvasti ilmassa.

Kiintiöiden jälkeen Niklas esitteli yleisölle kalastuspäiväkirjanpitoa, saalisilmoituksia ja kalaerien punnitusta koskevaa ajankohtaista tietoa. Kalastajan työ pitää sisällään nykyiselläänkin runsaasti lomakkeiden ja ilmoitusten täyttämistä. Aihetta koskevat uudistukset saivat melkoisesti huokauksia kalastajien suunnasta. Eräät olivat kokeneet sähköisen saalisilmoituspalvelun käyttämisen lähes mahdottomaksi järjestelmän vikojen takia. Toiset kyseenalaistivat uudet saalisilmoituksia koskevat muutokset ja siitä aiheutuvan lisäbyrokratian. Säädöksiin tuo kankeutta EU-tasolla pääosin suuren kokoluokan kalastusaluksia käsittelevän kalatalouspolitiikan soveltaminen meidän kotirannikkomme pienimuotoiseen rannikkokalastukseen. Toiveena onkin, että järjestelmät saadaan pelaamaan jouhevasti ennen täysin digitaalisiin ilmoituksiin siirtymistä ja, että ne ovat tarpeellisen jalostamisen jälkeen käytännöllisiä ja helppokäyttöisiä niin kalastajalle kuin itse valvoville viranomaisille.

Valvonta-asioiden jälkeen osallistujat opastettiin lounastiloihin. Sillä välin, kun muu väki nautti lounasta ja antoi aamun esitysten herättämien ajatusten jäsentyä, merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaation Vesa Arki ja Roosa Mikkola käänsivät kokoustilan katsomon työpajamuotoon merialuesuunnitteluosiota varten.

Lounastaneet osallistujat asettuivat uusiin asetelmiin Vesan alustuksen ja ohjeiden mukaan. Kolmiryhmäjako ruotsinkielisten, kalastajien ja viranomaisten pöytiin kävi nopsaan, ja pian olimmekin vastaamassa kukin omissa pöydissämme fasilitaattorin antamiin tehtäviin.

Kalastajien pöydässä kävimme läpi nykyistä merialuesuunnittelukarttaa. Tavoite oli korjata karttaan merkittyjä kalastukselle merkittäviä alueita sekä rysä- ja verkkopaikkamerkintöjä. Kalastajien mukaan karttaan merkityt alueet ovat olleet sopivia kalastusalueita ehkä vielä 90-luvulla, mutta nykyään tilanne on hyvin toinen. Karttaan merkityillä pitkälle ulkomerelle sijoittuvilla kalastusalueilla ei nykyisin harrasteta kalastus - paitsi ehkä satunnaista siianpyyntiä. Merialueen kasvaneen hyljekannan takia kalastus tapahtuu yksinomaan lähellä rannikkoa sekä lahdissa. Aivan jokisuuhun asti kalan perässä tulevista hylkestä on kuitenkin mahdoton päästä täysin eroon. Myös merialuesuunnitelman kalasatamamerkinnöissä nähtiin päivittämisen varaa. Nykyisin esim. Klamilan satama ei toimi enää kalasatamana.

Merialuesuunnitelmaa pyritään muokkaamaan niin, että se vastaa todellisuutta ja kalastajien näkemykset mahdollisista kalastusalueista otetaan huomioon. Vaikka suunnitelma ei ole lainperusteinen, kuten esim. kaava, niin sitä tullaan käyttämään tulevaisuudessa työkaluna merialueiden tulevaa käyttöä suunniteltaessa.

Yleisen kalastuskeskustelun jälkeen oli oma vuoroni siirtyä estradille ja välittää ilosanomaa Kalaleaderista sekä kalatalouden nykytilasta etelärannikolla. Ilosanomasta ei kuitenkaan voi puhua, kun katselee Luonnonvarakeskuksen tilastoista tehtyjä kuvaajia alueen kalataloudesta. 1-ryhmän kalastajien määrä on vähentynyt vuosituhannen alun lähes 200:sta 45:een rekisteröityyn vuonna 2024. Kalastajien ikääntyminen ja vähäinen kiinnostavuus nuoria kohtaan ovat laskun takana. Kiinnostavuuteen taas vaikuttaa huono kannattavuus. Hylkeen riepomat rysät ja verkot aiheuttavat paljon lisäkuluja eikä saatavat korvaukset riitä kattamaan kuluja. Kalastajan ammatti itsessäänkin vaatii jo paljon tekijältään. Työtä pelkäämätön nuori katsoo kuitenkin toiseen suuntaan, jos kovasta työstä ei saa ansaittua palkkiota.

Vaikka tulevaisuudenkuvat alalla näyttävät kohtuu synkiltä, pyrin tuomaa yleisölle myös toivoa kalaisammasta huomisesta. Kalatalousalalla on paljon mahdollisuuksia etelärannikolla ja hyviä tekijöitä löytyy vielä ongelmista huolimatta. Tulemmeko kuitenkaan näkemään kalastuselinkeinoa etelärannikolla koskaan täydessä kukoistuksessaan? Emme varmasti, jos merkittävimpiin ongelmiin ei löydetä toimivia ratkaisuja.

Ennen työpajan viimeistä osiota ruotsinkielisen Marttaliiton (Marthaförbundet) edustaja kävi kertomassa Kalaleaderin rahoittamasta hankkeesta ”Östersjöfisk åt alla”, jossa oli edistetty vähemmän hyödynnettyjen kalalajien käyttöä ja esitelty niiden käyttömuotoja esim. kouluissa.

Työpajan viimeisessä osiossa pääsimme keskustelemaan mahdollisista ratkaisuista tunnistettuihin haasteisiin. Kaupallisen kalastuksen kannalta merkittävimpään ongelmaan eli haittaeläimiin puuttuminen on haastavaa, sillä päätökset niiden sääntelyyn ja käyttöön tulevat EU-tasolta. Hylkeestä saataviin tuotteisiin on asetettu EU:ssa myyntikielto, jonka takia hylkeiden pyydystäminen ei ole kiinnostanut. Tälläkin hetkellä vain noin 20% 1500 yksilön metsästyskiintiöstä saadaan katettua. Vaikka koko kiintiö saataisiinkin käytettyä, niin se on kovin pieni osa Suomen alueella lasketusta noin 15 000 – 20 000 hylkeestä.

Kalastajien mukaan hylkeet tulisi saada pois kutulahdista, jonne myös kalastajat ensin itse vähitellen siirtyivät hylkeitä välttääkseen. Ehdotus tuli myös kutulahtien rauhoitusaikoihin pidennyksistä ja rauhoitusalueiden koon laajennuksista, jotta rauhoitukset toimisivat toivotulla tavalla. Hylkeet tulisi tässä tapauksessa saada pidettyä poissa lahdista niiden suuaukoille asennetuilla hyljekarkottimilla. Karkottimien onnistunut käyttö riippuu tosin monesta tekijästä ja niiden asentaminen väärään paikkaan voi esim. aiheuttaa kuulovamman lähialueen sukeltavalle uimarille. Helppoa ratkaisua on haettu pitkään, mutta sellaista ei ole näköpiirissä. Osa onkin pohtinut ongelman kääntämistä vahvuudeksi, ehdottaen esim. hylkeiden käyttöä turistien houkutteluun hyljebongaussafareille.

Hyljeongelman lisäksi on paljon seikkoja, jotka tekevät kalatalouden harjoittamisesta haastavaa rannikollamme. Yhteistyön puute, kalastuskiintiöt ja niiden ennustamattomuus, hankala pyydyslupien saatavuus ovat esimerkkejä näistä.  Kalastus on kuitenkin monelta kannalta merkittävä osa elinvoimaisten rannikkoyhteisöjen elämää. Sen merkittävyyttä huoltovarmuuden osana ei tule myöskään väheksyä. Olisi hyvä, jos päätöksenteossa voitaisiin ottaa tutkimustieteen rinnalla huomioon myös aluetta hyödyntävät elinkeinot ja mitä merkityksiä ja mahdollisuuksia niillä on tarjota rannikon yhteisöille. Kaupallinen kalastus pienimuotoisena rannikonläheisenä monilajikalastuksena on oiva esimerkki vähähiilisestä lähiruuan lähteestä, unohtamatta vesiviljelyä, joka nykyisellään nostaa merestä enemmän ravinteita kuin sinne kasvatustoiminnan tuloksena päätyy.

Kalastustoiminta etelärannikolla varmasti jatkuu tulevaisuudessakin, mutta se vaatii kalastajilta paljon sopeutumiskykyä ja kykyä sietää epävarmuustekijöitä. Tällaisten tilaisuuden järjestäminen on merkittävässä osassa, jotta tieto alan tilanteesta leviää ja kalastajien näkemykset pääsevät kuuluville. Yhteisesti näitä asioita ratkoessamme olemme mukana varmistamassa, että meillä on tarjolla maukasta terveellistä lähiruokaa myös tulevaisuudessa!

- Etelärannikon Kalaleaderin aktivaattori, Riku Mesiniemi

PS. Kysy halutessasi tekstissä mainittuja esitelmäslaideja aktivaattorilta: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

  • Osumia: 46

Esiselvitys Suomenlahden ammattikalastuksen kestävyydestä

Etelärannikon Kalaleader-ryhmä on selvittänyt MSC-ympäristöstandardin (Marine Stewardship Council) mukaisesti, onko Suomenlahdella harjoitettu ammattikalastus ympäristön ja kalakantojen kannalta kestävää vai ei. Selvitystyöhön on osallistunut myös WWF sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Esiselvityksessä on kuvattu Suomenlahden rannikkokalastuksen yleistila ja arvioitu Suomenlahden rannikkokalastuksen kestävyyttä: analysoitu kalakantojen tila, kalastuksen vaikutukset ekosysteemiin sekä kalastuksen hallintaa. Sekä selvitetty Suomenlahden rannikkokalastuksen sertifiointi-mahdollisuuksia. Koko esiselvityksen voit ladata ja lukea klikkaamalla tästä.

  • Osumia: 53